tapaamisen sopiminen kirkossa

Tämä tarina on tosi!

Ensin yleisellä tasolla tekemäni havainto. Kaikilla ihmisillä on kiire. Sellainen kuva ainakin halutaan antaa. On jotenkin tärkeää, että antaa omasta työstään kiireisen kuvan ja sitä tunnutaan pitävän jopa itseisarvona. Jos ei ole kiire, ei ole hyvä työssään tai ei hoida hommiaan oikealla asenteella. Oletko tehnyt saman havainnon?

Uusien asiakkuuksien löytäminen

Tänä päivänä myynnin ja markkinoinnin on syytä tehdä todella tiivistä yhteistyötä. Millaisia asiakkaita haluaisimme, mistä sellaisia löytyy ja mitä eri keinoja meillä on käytössä. Pyrimme tunnistamaan meille potentiaalisia asiakkaita ja oivalluttamaan ja neuvomaan miten meidän yrityksemme palvelut hyödyttäisivät asiakasyritystä. Käytämme useita digitaalisia keinoja, kuten sähköpostia, blogeja, videoita, sosiaalisen median postauksia, hakusanamainontaa, aihekohdennettua display mainontaa, muistuttavaa mainontaa, markkinoinnin automaation tarjoamia keinoja jne. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta myös itse kontaktoida asiakkaita.

Miten tapaamisen sopiminen onnistuu

Tässä hauska ja todellinen esimerkki, miten sain tapaamisen sovittua haluamani asiakkaan kanssa. Tunnemme toisemme entuudestaan, joten lähestyminen ei ollut hankalaa. Laitoin muutaman mailin ja kerroin mitä yrityksemme tekee, missä voisimme mahdollisesti heitä auttaa sekä ehdotin tapaamista. Ei vastausta.

Koska tunnen vastaanottajat, tiedän että kyse ei ole epäkohteliaisuudesta. Päättävässä asemassa olevia ihmisiä vaan lähestytään aivan valtavalla määrällä erilaisia viestejä, ehdotuksia, tarjouksia, myyntiyrityksiä jne. Valitettavan monet hyvätkin ehdotukset hukkuvat tuohon informaatiotulvaan ja moni viesti ja asia jää kokonaan huomaamatta tai kuittaamatta.

En luovuttanut, vaan jatkoin yrittämistä. Tein itselleni CRM:ään merkinnät jokaisesta tekemästäni toimenpiteestä. Näin pysyin kärryillä miten paljon toimenpiteitä olin tehnyt, jotta säilyisin vielä ”pommituksen” alapuolella, mutta jättäisin kuitenkin muistijäljen.

Sovi tapaaminen kirkossa

Sain kutsun kummityttöni rippijuhliin, joten kunniatehtävä tiedossa. Parhaat päälle ja kirkkoon. Miten voikaan olla nuoresta naisesta ylpeä ja samalla huomata, että siitä pienestä prinsessasta on kasvanut iso prinsessa. No, jossain kohtaa kummit kutsuttiin alttarin ympärille antamaan oma siunauksensa konfirmoitaville. Se tunne, kun seisot oman kummityttösi takana, käsi hänen päänsä yläpuolella ja sydämessäsi toivoen kaikkea hyvää hänen matkallaan kohti aikuisuutta.

Siunauksen jälkeen havahdun taas tähän hetkeen ja tajuan seisovani juuri sen henkilön vieressä, jonka kanssa olen koittanut löytää sopivaa ajankohtaa tapaamiselle. ”Moro, säkin käyt sunnuntaisin kirkossa;) Oletkin koittanut tavoittaa minua. Sovitaanpa se työhön liittyvä palaveri nyt alta pois.”

Lopputulema: erilaisia digitaalisia toimenpiteitä tarvitaan, mutta kyllä paras tapa saada asioita vietyä maaliin on kasvokkain keskustelu, vaikka kirkossa.